Suomalainen Amsterdamissa: olin joustavan liikenteen kannalla. Sitten sain tietää, ettei skoottereilla saisi ajaa pyöräteillä. Aloin hyvällä omallatunnolla vihata skootterilla ajajia pyöräteillä.
Alfred Hitchcockin Vertigon nainen on mystinen olento joka keskustelee vieraiden maailmojen kanssa, viaton koska tekee sen tietämättään, ja mies yrittää laskimen kanssa ratkaista arvoituksen. Katsoin elokuvasta vasta puolet.
Bernard Herrmann on elokuvasäveltäjä, joka niin avoimesti näyttää taiteilijuutensa palvelusammatissa kuten elokuvasäveltäminen on. En halua olla samanlainen, mutta haluan olla ihan samanlainen.
Kissa makaa sohvalla ja se on kuin matala karvainen tyyny.
Saatiin tehtäväksi säveltää kaksi minuuttia musiikkia sivun mittaiseen käsikirjoitukseen, ja mietin että onko mun elämä näin siistiä?
Sini Silverin Titaanidiskoa pitäisi lääkäreiden määrätä luovuuteen. Kun sitä lukee, tulee mieleen asioita kuten kännykkä ylösalaisin ja vapaus eläimellisyydessä. Jos kysyt, miten kuvata elossa olemisen väkevyyttä, vastaan lue Titaanidisko.
Koko Hubaran Bechi aukesi kymmenien sivujen jälkeen. Siihen asti olin kyllästynyt Hubaran ääneen kerronnan taustalla, enkä tiedä mitä ajatella kirjailijoista instagramissa.
Sitten tarina vei vuorille. Tähystin naisten pieniä suuria kohtaloita kiemurtelemassa aavikolta Hakaniemeen. Jotain ihan uutta avautui.
Pari muovipussia timanttien joukossa ei haittaa.
Viimeaikaisia saavutuksiani ovat tyynyjen palauttaminen hollanniksi, kylpyhuoneen peseminen ja flirttailu. Kun todistin kissan kusevan keittiössä lavuaariin, traumatisoiduin iäksi.