Karkkeja. Sävelsin elämäni ensimmäisen jousikvarteton vuosina 2014–2015. Lähetin sen muistaakseni yhdelle tai kahdelle jousikvartetille, että haluaisitteko soittaa tämän. Toisesta kvartetista ei kuulunut mitään ja toisesta ohjeistettiin, että yleensä nämä hommat menevät niin, että säveltäjällä on jokin yhtye tai kontakti johonkin yhtyeeseen, jolle tekee teoksia. Tässähän juuri yritän luoda sitä kontaktia senkin mäntti, ajattelin. Kiitin vastauksesta ja toivotin päivänjatkot.
Onnellisesti jousikvartetto esitetään kolmannen kerran tulevana lauantaina. Kappale soitettiin vuonna 2016 Kokkolassa ja Tampereella, ja nyt on vuorossa Helsingin ensi-ilta Korvat auki -yhdistyksen konsertissa.
Korvat auki -yhdistyksellä on ollut ihan merkittävä rooli ei ainoastaan tämän jousikvarteton saamisessa esitykseen vaan muutenkin musiikkielämässäni. Korvat on ollut kannustava ja avoin yhteisö, jossa sai mahdollisuuden toimia esitettävänä säveltäjänä, konserttituottajana, kokousmuistiinpanojen tekijänä, ja jutella kaikennäköistä elämästä ja musiikista ja elämästä. Korvissa pääsin ensimmäistä kertaa vetämään paneelikeskusteluita, joista ajatus vei radio-ohjelman tekemiseen. Korvissa tehdään vilpittömästi hommia uudenlaisen klasarikentän eteen.
Hain Sibelius-Akatemian sävellysosastolle kerran, enkä päässyt edes pääsykokeisiin. Hain Tampereen Musiikkiakatemian silloiselle sävellysosastolle ja pääsin viimeiseen hakuvaiheeseen. Olisin varmaan hakenut toisenkin kerran, ellei osastoa olisi ehditty hävittää. Hävettää luetella näitä, mutta oikeastaan pitäisi tehdä ansioluettelo siitä, mitä kaikkia työ- ja opiskelupaikkoja EN ole saanut.
Miettikääpä, millaisessa maailmassa elettäisiin, jos työhakemuksiin lähetettäisiin ansioluettelon sijaan epäonnistumisten ansioluettelo? Nähtäisiin ansioina kaikki se, mitä on yrittänyt, mutta ei ole saavuttanut. Siihen nähden paljon olen yrittänyt.
Jaksomedia teki aiheesta mainion podcast-sarjankin Yle Areenaan, Epäonnistumisten CV, jota vetää Raisa Omaheimo. Supersuositus!
Sävellystunneille kuitenkin pääsin. Jousikvartetto syntyi Harri Vuoren opissa harmonianmuodostustehtävistä, joista alkoi kutoutua pieniä kappaleita. Minulle tulee melodioita päähän napista painamalla, kuin automaatista. Vaikeaa on se, miten muodostaa niistä pätkistä isompi kokonaisuus ja liittää osat toisiinsa. Vältin sen tekemällä seitsemän toisistaan erillistä, lyhyttä kappaletta. Olen nero! Nuotteja katsellessani viime viikolla hämmästelin, olenko joskus osannut tämmöistäkin.
Des Bonbons, karkkeja, viittaa siihen, miten musiikki voi kuulumisen ja tuntumisen lisäksi maistua. Minusta todella hyvä musiikki voi tuntua samalta kuin söisi ihan sikahyvää karkkia, kuten lakritsia tai toffeeta tai Dumleja. Luultavasti on kyseessä musiikin yhteys aivojen mielihyväkeskukseen. Muuan matemaatikko on myös säveltänyt pieniä melodioita vastaamaan perusmakuja makea, suolainen, hapan ja kirpeä.
Jokainen säveltäjä suhtautuu teostensa esittämiseen varmasti eri tavalla. Tällä erää oma suhtautumiseni on vain elämää - suhtautuminen: olen otettu, jos muusikot tekevät kappaleeseen itselleen mieluisia muutoksia. Minusta se on merkki siitä, että he haluavat ottaa kappaleen omakseen. Jos jokin juttu tuntuu liian hitaalta, voi nopeuttaa. Jos joku merkitty jousitekniikka tuntuu turhalta, jättäkää pois. Tietenkin jotkut muusikot voivat kokea sen vaativana, mutta sitä varten nuotissa on sitten niitä merkintöjä.
Ajattelen nuotin olevan alusta teokselle alkaa elämään omaa elämäänsä, ja kunkin muusikon käsissä se elämä on aina vähän erilainen.
Aijai-jai-jai-jaaaa!
Viime viikolla sain mennä kuuntelemaan kvarteton treenejä. JÖSSES miten mielettömän upea poppoo! Siis niin hienoja muusikoita ja yhden treenikerran perusteella saivat jo kappaleen kuulostamaan kokonaiselta. Viuluissa Heidi Ilmolahti ja Sanna Kokko, alttoviulussa Ella Männikkö sekä sellossa Otto-Aaron Takala. Huikeita nykäriteoksia nykäriteoksia konsertissa kuullaan Sergio Castrillónilta, jonka sellovirtuositeetti on minulle jo entuudestaan tuttua ja mielenkiinnolla odotan, mitä sieltä tällä kertaa pärähtää ilmoille. Minullekin vielä tuntemattomia säveltäjiä ovat Lasse Kallioniemi, Teemu Mastovaara ja Pauli Uusitalo, joiden teosten kuulemista odotan tietenkin…
korvat auki.
Korvat auki -yhdistyksen Värähdyksiä 1 -konsertti 19.9.2020 klo 19.
Alakulttuurikeskus Loukko, osoite Castreninkatu 7.
Vapaa pääsy, mutta virustilanteesta johtuen varaa paikkasi etukäteen täältä.