Olen tätä nykyä neiti Terassinomistaja. Rikkaruohoja kitkiessäni tulin huomanneeksi, että joku helvetin pönttö (= joku edellisistä asukkaista) oli tunkenut kukkaruukullisen tupakantumppeja kiveyksen väliseen rakoon maan alle.
Mikä ihmisiä vaivaa?
Olen blogiloman tarpeessa. Kehityskeskustelun jälkeen Anne Teikari Oy:n johtaja Anne Teikarin kanssa päädyimme siihen, että loma alkaa tänään. Noin viiden kuukauden ajan olen kerran viikossa julkaissut kirjoituksen. Päätin, että kirjoituspäivä on tiistai, jotta kirjoittamisesta tulisi rutiini, koska sitä kirjoittamiseen kaipasin.
Omasta mielestä parhaat postaukset ovat olleet niitä, jotka olen kekassut tiistaina aamupäivällä. Raskaimpia sellaiset, joita olen suunnitellut viikko- tai jopa kuukausitolkulla. Minulle sopii pirstaleinen lähestymistapa asioihin, vähän kaikkea ja pikkuhiljaa. Olen huono pusertamaan paljon kerralla yhtä asiaa PAITSI jos on kyseessä Malacon Suolainen salmiakki -pussi, joka on tässä paraikaa työn alla. Ei mene kauaa.
Perfektionismin mukanaan tuoma alisuoriutuminen on yksi kampitettava etappi joka tiistai. En siinä aina onnistu. Kun kokee, ettei kuitenkaan pysty niin hyvään kuin itse haluaisi, sitä jossain kohtaa kirjoittaa ja postaa vaan ”jotain”. Mutta tekemättä jättäminen kokonaan olisi vielä pahempi, sieltä on tultu paljon eteenpäin. Toipuvat täydellisyyden tavoittelijat ry:stä päivää.
Ihaninta on, että tiedän, että teitä lukijoita on. Alussa en pystynyt katsomaan analytiikkaa, koska kompleksoidun niin herkästi. Mutta olen oppinut ammattimaisemmaksi ja että elämä on aaltoliikettä. Kyllä, olen sisäistänyt sen nyt täysin ja pidän siitä kiinni loppuelämäni ajan. Aion lomalla sen verran tehdä, että kehittelen blogistrategiaa ja kysyn siihen näkemyksiä teiltä, hyvät lukijat – mistä haluaisitte lukea? Mitkä aiheet teitä ovat koskettaneet? (Mutta älkää tehkö kovin suoria ehdotuksia, koska saatan stressaantua ja suunnittelen sitten taas koko loman ajan seuraavaa postausta, ja kuten sanottu – se on raskasta. Living with Anne. Mutta jotain terveisiä olisi kiva kuulla.)
Blogiloma kestää neljä viikkoa. Se on lakisääteinen täällä Itä-Helsingin bloggaajissa. Huomaatteko, että olen kova tyttö kehittämään komiteoita, yhdistyksiä ja instituutioita? Olen myös opiskellut korkeakoulututkinnon, jotta voisin tehdä ammatin instituutioiden haastamisesta. Aaltoliike, aijai. Minut saa muuten Itä-Helsingistä pois enää pystysuunnassa taivaaseen, jos ehdin uskovaiseksi ryhtyä ennen kuolemaa. Tuhkat voi sirotella Porolahteen.
…meinasin päättää postauksen tuohon, mutta se kuulostikin äkkiä itsemurhaviestiltä – vaan ei, huumorintajuni on vain synkkä ja vinksahtanut. Kiitos kun luette, palataan pian. Ihanaa kesää!
Tästä vielä muutama vinkki omia lempijuttujani luettavaksi ja kuunneltavaksi laiturille, riippumattoon, kahvin kanssa, jääteen kyytipojaksi, sängyllä loikoiluun, lattialla loikoiluun (suosittelen nostamaan jalat ylös).
Musiikista ja muusta -soittolista
Soittolistaan on koottu blogissa aiemmin mainittuja biisejä sekä kattaus kesälekoitteluun sopivaa auditiivista materiaalia. Riippumatossa loikoilun jälkeen soittolistan loppupuolella pääsee tällä hetkellä kesäisen tanssidiskon lattialle itkemään – koska kesänkin kauneus katoaa kerran.
Aivan hiton tärkeä ja hieno oppimisalusta omien rasististen oletusten ja toimintatapojen kitkemiseen.
Sara Karlssonin epäsäännöllisen säännöllisesti ilmestyvä laatukattaus kaikkea henkistä hyvää. Tämä on niitä alustoja, joita lukemalla pulssi alkaa tasaantua.
Sally Rooneyn novellit
Suokaa anteeksi, Rooney-manialleni ei näy loppua. Sanon jo nyt Rooneyn kirjoja lukeneille, että nämä hänen novellinsa noudattelevat melko lailla samaa kaavaa: intiimeihin suhteisiin tunkeutuvat yhteiskunnallinen luokkajako ja valtadynamiikka. Tärkeä aihe ja Rooneyn kynän lahjalla niitä lukee ihan mielellään.
Color and Light. The New York Times. 2019.
Mr Salary. The Irish Times 2017.