Kuulin tai luin jostain, että blogit ovat tekemässä comebackin ja avasin oitis läppärin kannen. Aikomus on meloa aallonharjalle ensimmäisten joukossa.
”Mistähän mää sen luin vai kuulinko mää sen jostain”, on yleisin käyttämämme lähdeviite.
Olen sisäisesti ihan eri ihminen kuin vähän aikaa sitten, mutta en oikein vielä tiedä kuka tämä ihminen on, mietin Suomesta palattuani uuden asunnon keittiön lattialla, kaupunginosassa jonka ystäväni risti Amsterdamin Lauttasaareksi, ja keittiö on siis samaan aikaan keittiö, makuuhuone, työhuone – ei nyt wc sentään, ja lattia, se on päällystetty merensinisellä muovimatolla. Muovimatosta ajattelin, että se mitä et voi peittää, sitä täytyy korostaa, ja sen olen kuullut tai lukenut varmaan tila-Markolta, joten olen päättänyt olla hankkimatta mattoja.
Tässä olen maannut kaksi päivää oksettavassa ja itkettävässä kuumeessa mutta en enää. Tässä, siis sängyllä, jonka toivat Ikeasta kotiinkuljetuksella ja nostivat katutason ikkunasta sisään. Kuka tahansa voisi astella työhuone-makuuhuone-keittiö-ei-sentään-wc-kompleksiini hetkenä minä hyvänsä, sillä olen sen verran hollantilaistunut että ikkunat ovat yötä päivää auki kunnes... tulee liian kylmä. En tiedä, milloin se on.
Muutama viikko sitten eräs tavattoman suloinen rouva huhuili ikkunan toiselta puolelta loikoessani sohvalla katsomassa elokuvaa, että olisiko minulla teippiä, jotta hän voisi kiinnittää työpaikkailmoituksen opiskelija-asuntolamme ilmoitustaululle. Työpaikkailmoituksessa hän etsi tarjoiluapulaista 70-vuotisjuhliinsa naapuritaloon. Tätä orgaanisuutta harvoin kohtaa. Saimme ilmoituksen kiinnitettyä.
Scandinavian Music Groupin Ikuinen ystävä on kyllä mainio levy, miten sitä ei uskoisi että 20 vuotta käynnissä ollut pumppu saa aikaiseksi sellaisen kokonaisuuden. Mutta olen kyllästynyt analyysiin. Kai allergisoiduin musiikintutkijana ja -toimittajana niin pahoin, että taiteen äärellä tahdon enää TUNTEA!!! Enkä analysoida enää MITÄÄN KOSKAAN!!!
EN ENÄÄ MITÄÄN KOSKAAN!!!
MITÄÄN
Ja äiti aina sanoo, että ”älä koskaan sano ei koskaan”, nyt ainakin on lähdeviite kunnossa, sillä viimeksi viime torstaina hän sanoi näin.
Tässä, ikkunasta työnnetyllä sängyllä on paikallisesta tori.fi:stä edullisesti ostettu päiväpeitto (plus postikulut). Viime lauantaina käytin sen ylihintaisessa pesulassa koska peitto on liian iso omaan pesukoneeseen – kerroinko, että minulla on ensimmäistä kertaa sataan vuoteen oma pyykinpesukone? Sekä ihan aikuisten kokoinen pakastin jonkun persluukun kokoisen lokeron sijaan?
Nyt mietin, onko päiväpeiton ornamettikuviointi liian dramaattinen, mutta rakastan sitä.