Tällä otsikolla on moni bloggaaja aloittanut jäähyväispostauksensa, mutta ehei, siitä ei ole tämän blogin kohdalla kysymys vielä pitkään aikaan.
Tämä blogi on ollut hyvä sijoitus henkisesti, fyysisesti, sosiaalisesti, mentaalisesti, spirituaalisesti, elämänkokemuksellisesti, iän kannalta, terveyden kannalta, kaukaiselta rannalta, ruokailun kannalta, somaattisesti, kromaattisesti, psykokromaattisesti, kaukaisesti, lähietäisyydeltä – kaikin mahdollisin tavoin.
Kerran syksyllä pohdin, jos kirjoittaisin blogia vain joka toinen tiistai, mutta tulin tulokseen, että pitää tinkiä jostain muusta. Kiitos teille.
Kuitenkaan enää tälle vuodelle en jaksaisi kirjoittaa yhtään mitään. Olisin mielelläni ulkoistanut tämänkin postauksen kirjoittamisen ja päiväkirjan kirjoittamisen, mutta se on myöhäistä nyt.
Ei perkele, pitää joku kuvakin vielä pieraista.
Huomaan, että yksin huutelu eetteriin alkaa piisata. Haluaisin tietää teistä lukijoista enemmän! Mitä syötte aamiaiseksi? Onko teillä lemmikkieläimiä? Minkä nimisiä? Kuunteletteko musiikkia julkisissa kulkuvälineissä? Minkä sarjan katsoitte viimeksi, minkä kirjan luitte? Mitä tykkäsitte niistä?
Oisko pöliä tämmönen – kuten bändikaveri aina lausui ennen ehdottamaansa asiaa – jonkinlainen virtuaalinen taidekerho? Ei helvetti, taidekerho kuulostaa kyllä niiiiiin nuorisotalon kalseasti valaistulta olohuoneelta. Mutta olisi joku juttu, teos, joka katsotaan tai kuunnellaan tai luetaan X kuukausien aikana. Se voisi olla vaikka Beverly Hillsin täydelliset naiset! Sitten voitaisiin keskustella jutusta vaikka kommenttikentässä. Tai instagranssissa tai jossain.
Oisko pöliä?
Ja koska ”osallistavat taidehankkeet” ovat suurin piirtein ensimmäisenä painajaislistallani, pakko ei ole osallistua yhtään mihinkään taidekerhoon ikinä koskaan!!! Saa ehdottomasti jäädä kalseasti valaistun olohuoneen nurkkaan köllöttämään eikä kukaan kiinnitä siihen huomiota. Nämä itsekseen huutelut jatkuvat myös ja jos ei taidekerhoidea ota tuulta alleen, yritän vain kirjoittaa paremmin. (Yritys on kyllä kova koko ajan.)
Olen pohtinut myös kaupallisten yhteistöiden mahdollisuutta. Voi olla, että Black and White Record Store on liian uskottava lähteäkseen tähän mukaan, kysyminenhän ei maksa mitään.
Noh, enivei
(Kuuntelen juuri John Adamsin viulukonserttoa, ja tässä toisessa osassa on vähän kauhunomainen ja inha tunnelma, ja koska taide on kärsimystä en tietenkään voi vaihtaa biisiä, ja mietin sitten, että välittyyköhän se inha tunnelma tähän tekstiin? Miten sitä sitten levollista joulua toivottaa? Kysymyksiä aina enemmän kuin vastauksia…),
oikein lämminhenkistä, rauhoittavaa ja leppoista joulua toivotan,
– vaikka juuri yksi ystäväni tiuski, että häntä vituttaa kaikki turhanpäiväiset toivotukset. Ihmiset ovat aina toivottamassa jotain, se on teennäistä. Hyvää joulua saa kuulemma toivottaa, mutta ei esimerkiksi jokaisen tekstarin perässä tarvitse toivottaa ”hyvää elokuvankatselua” tai ”lounaan syömistä” tai ”kävelyä” tai ”vessakäyntiä”.
Hyvää tyhjennystä!
Täällä Itä-Helsingin bloggaajissa on lakisääteinen joululoma kaksi viikkoa. Se alkaa tänään, joten bloggaaja palaa langoille 5. tammikuuta 2021. Toivottavasti nähdään!
Hyvää joulua ja ollaan reippaina – mutta ei liian – ensi vuonnakin!