Olipahan syksy. Ette usko sitä ilon määrää, kun huomaan hennon lumipeitteen laskeneen märän nurmen päälle. Ja surun määrä, kun aventuriininvihreä ruoho loistaa vihreyttään jo iltapäivästä.
Olin viikonlopun karanteenissa flunssan takia ja katsoin 150 tuntia televisiota.
Katsoin muun muassa Unelmakoti Sisiliassa -sarjan Yle Areenasta (yhdessä päivässä). Innostuin remontoimisesta sen verran, että pesin uunin. Minulla on haave kaupunkikodista Lissabonissa.
Harry Styles poseerasi mekoissa ja hameissa Voguessa, tämähän on jo vanha juttu. Näin Instagramissa jaetun sitaatin, jossa todettiin suurpiirteisen muistini mukaan näin: Kannatanko mieskuvan laajentamista? Kyllä. Haluanko, että sen tekee cis-heteromies? En.
Tämä on nyt vähän turhaa, kun en muista sitaattia tarkkaan, enkä edes lukenut Voguen juttua, mutta minulla on ajatus:
Mitä ongelmallista on siinä, että valkoinen cis-heteromies pukee hameen päälle Voguen kannessa ja häntä suitsutetaan? Varmaankaan en hahmota koko kuvaa, mutta Styles saa mahdollisuuden näyttää suuntaa muille valkoisille cis-heteromiehille käyttää hameita ja ”laajentaa kuvaa miehisyydestä” – mut siis Harryhan on vaan pöllinyt ne hameet. Mahdollisuutta eivät saa he, joille hameen käyttäminen ei ole mieskuvan laajentamista, vaan omana itsenä olemista. Voitaisiinko antaa tila heille? Baby steps, voi toivoa.
Netflixin Rakkaus ja anarkia oli ihan viihdyttävä, ja sitten lopulta syvällinenkin. Meni henkisen irtokarkin nälkään.
Teeman elokuvafestivaaleilla pyörii Thelma & Louise. En ollut ennen nähnyt elokuvaa, ja olihan se loistava! Minua hämmensi, että olen ollut elokuvan ilmestyessä 2-vuotias. Että siihen aikaan tehtiin niin feministinen ja suurta suosiota nauttinut elokuva. Miksei niitä alettu takoa järjestelmällisemmin heti paikalla! Loppuratkaisu oli makea piste iin päälle; pako patriarkaatista, kuten elokuvan katsojadokumentissa joku analysoi.
En ole päässyt yli siitä, että Don Draperinkin olisi minusta Mad Menissä pitänyt luovuttaa ja hukuttautua aaltoihin. Vanhan maailman lopun merkiksi.
Olen ajatellut, etten halua kirjoittaa tänne blogiin mitään kovin henkilökohtaisia asioita. Mutta sitten oikeastaan, kaikista henkilökohtaisimpiahan ovat ajatuksemme asioista. Kaikki fantasiat.
Näin unta, että tapailin Harry Stylesia ja tehtiin pitsaa hänen isänsä luona. Harry oli ilman paitaa.
Varmaan enne.