Ajattelin painua facebookista pöpelikköön. Jos tulevaisuudessa tarvitsen vielä asunnon, onko sitä mahdollista löytää ilman facebookia? Voiko tehdä jonkun haamutilin?
Ja entä cairnterrieri-ryhmän Hertta-koira?
Tähän ei liity viime viikon facebook-katkos, joka olisi valaissut minua maailman sairaasta tilasta. Tähän liittyy väsymys kaikkeen ylimääräiseen.
Lautasella on tällä hetkellä jazzpianoa ja musiikkiteknologiaa, joista kummassakin olen suhteellisen paska. Lopun aikaa tekee mieli kuunnella musiikkia sekä muistuttaa itseä siitä, että osaa soittaa viulua.
Sen sijaan sanojen ajatteleminen tai ajattelutyö sanoilla – kuten jonkun artikkelin kirjoittaminen – tuntuu tällä hetkellä ajatuksena siltä, etten näe muuta vaihtoehtoa kuin mennä sänkyyn makaamaan.
Kaisa Merelän suosittelema elämänviisaus on, että elä kuin tietäisit kuolevasi huomenna. Olen käyttänyt tätä ajatusmallia ennenkin. Kaikki sälä valuu ritilöiden välistä viemäriin ja yhtäkkiä tuntee vain tuulen poskipäillä kun tuijottaa horisonttiin.
Tiesittekö muuten, että kun sanoo suomeksi “katso merta”, se tarkoittaa italiaksi “kulli paska” (cazzo merda). Vastapalvelukseksi opetin italialaisille kollegoilleni suomalaisen perinnesanonnan “vittujen kevät”, joka on englanniksi käännettynä “the spring of fucks”.
Runollisempaa voimailmaisua saa etsiä!
Kulttuurivaihto ennen kaikkea.
Koska koulukaverit ovat musavelhoja, olen saanut paljon uutta upeaa kuunneltavaa. Colin Stetsonin ja Sarah Feldmanin Never Were the Way She Was on nerokas levy. Jotenkin muusikot löytävät yhteisen maaperän saksofonin ja viulun liitolle, sykkeet ja saundit kietoutuvat yhteiseksi kudelmaksi – voisiko joku tulla tekemään tätä musa-analyysia puolestani??? SYKKEET JA SAUNDIT KIETOUTUVAT YHTEISEKSI KUDELMAKSI?
Miksi sanat musiikin kuvailuun ovat aina niin tavattoman pateettisia??
Adrianne Lenkerin abysskiss on välittömästi päätä ja tunnelmaa pehmentävä levy. Kuuntelemalla sitä pukee vaaleanpunaisen, untuvaisen neuleen ylle jonka läpi ei mikään maailman vinkka pysty.
Ryoji Ikedan, Mika Vainion (SUOMISUOMISUOMI RIPRIPRIP) sekä alva noton Live 2002 -levy on häiriintyneintä ja fantastisinta asiaa mitä voi korvilleen suoda. En suosittele kuuntelemaan levyä korvakäytäviin tungettavilla kuulokkeilla, se on vähän liikaa tälle datataiteelle. Vanha kunnon peltorimalli on kuulijakokemuksena ystävällisempi samalla kun tähdystää tähdenlentoja taivaalta.
Kuuntelen musiikkia nykyään pääasiassa pyöräillessä.
Ensi viikolla on syysloma ja matkustan Berliiniin.
Ehkä postaan sieltä jonkun kuvan.