Mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän teen kirjoitusvirheitä. Tarkistan harva se päivä kirjoitetaanko jokin sana erikseen vai yhteen. Ennen tätä ei tapahtunut juuri koskaan. Olin väriä tunnustava yhdyssanapoliisi, mutta kirjoittajana prioriteettini ovat selvästi muuttuneet.
Yhtäkkiä olennaisempaa kuin se, että kirjoitan kieliopillisesti oikein, on ilmaisu. Miten eri asia on kirjoittaa jotain oikein kuin ilmaista jotain oikeaa. En tiedä pystynkö siihen, mutta tämä prioriteetin muutos tuntuu järkevältä.
Antaako sanojen vain pulputa tulemaan, vai miettiikö jo etukäteen, miten tulee kirjoittaa… olen oppinut, että antaa tulla vaan, tai mennä vaan, tai miten vaan, ja korjaa jälkikäteen, jotta ilmaisu olisi muillekin ymmärrettävää. Jos korjaa jo etukäteen – niin voi tehdä, mutta silloin ei myöskään synny mitään. Se on vähän kuin tekisi itselleen henkisen abortin uudestaan ja uudestaan.
Jos en olisi päättänyt vakaasti, että kirjoitan ja julkaisen joka jeesuksen tiistai blogikirjoituksen, ei tämäkään kirjoitus näkisi päivänvaloa.
Yksi graduryhmän kollegani kirjoitti järisyttävän hengittävästi akateemista tekstiä. Vaikka pilkut eivät aina löytäneet oikeaoppisia paikkojaan, hän sai sanottua jotain ihmeellisen syvää niin jäykässä muodossa. Kirjoittaessaan tutkimustilanteista hän tavoitti ihmisten käyttäytymisestä sävyjä, joita luulisi vain runouden voivan saavuttaa.
Tutkimusassistenttina oikoluin ja korjasin usein erään lukivaikeuksisen kollegani tekstejä. Hän näki ja tulkitsi tilanteita ihan eri perspektiivistä, kuin mitä muut huoneessa osasivat nähdä. Se ei varmasti johtunut pelkästään lukihäiriöstä, mutta on tutkittu, että lukivaikeuksisilla esimerkiksi kokonaisuuksien hahmotuskyky on eri tavalla rikas kuin meillä, joilla lukivaikeutta ei ole. Lukivaikeuksisten määrä onkin korostunut luovilla aloilla sekä – kuinka ollakaan – self-made miljonäärien keskuudessa.
Ihminen hahmottaa asioita paljon muutenkin kuin sanoina ja numeroina. Juhlikaamme sitä.
Näillä sanoin toivotan ihanaa syyslomaa, joka täällä Itä-Helsingin Bloggaajissa on ensi viikon ajan. Menkää metsään ja keittäkää kahvit! (Tai teet; suosittelen savustettua lapsang-teetä, joka maistuu savusaunalta, ja savusauna maistuu metsässä erityisen hyvältä!) Jos menette julkisilla, pistäkää maskit!
Tiedättekö, tykkään ihan hurjasti tästä blogin kirjoittamisesta ja kiitos kiitos kiitos, että luette.