Viikon päästä tiistaina 31.3. alkaa uusi, nykyklassisen musiikin ohjelmani. Kanava on Yle Radio 1. Ohjelman nimi on “Aika klassista” ja kellonlyömä ohjelmalla 21:00. Eli “Aika klassista” tiistaisin 31.3. alkaen klo 21 Yle Radio 1 ja sen jälkeen Yle Areenassa. Jaksoja pyörii yhteensä viisi.
Minua pyydettiin tekemään tätä ohjelmaa. Olen siitä todella ylpeä. Tiedossa on syväsukelluksia klassisen musiikin kulisseihin. Ensimmäisessä jaksossa pyörin Musiikkitalossa Radion sinfoniaorkesterin konsertissa konserttireportterin toimessa ja höpöttelen nauhuriin omiani konserttitunnelmasta, ihmisten pukeutumisesta, soitettavasta musiikista sekä mitä pidän Musiikkitalosta (pidän paljon). Lisäksi käsiteltäviä aiheita ovat kuoromusiikki, pelimusiikki, kollektiivinen säveltäminen sekä helmikuussa Hesoissa vierailleen newyorkilaismuusikko Gabriel Kahanen haastattelu musiikinteon rajoista ja rajattomuudesta. Kaikissa jaksoissa ensimmäistä lukuunottamatta on haastateltavana aina joku huippuluokan tyyppi! Pelimusiikista pelisäveltäjä Salla Hakkola, kuoromusiikista kuoronjohtaja Kirsi Kaunismäki-Suhonen, kollektiivisesta säveltämisestä säveltäjä Lauri Supponen.
Ai saakeli, minua ärsyttää erityisesti somessa työskentelevien ihmisten “hahaa, jotain jännää on tuloillaan, mutten kerro, mitä” -postaukset kuukausi ennen kuin mitään on tuloillaan. Ketä helvettiä kiinnostaa venailla jotain uutista viikkotolkulla!? Siksi en ole maininnut tästä mitään, vaikka jaksot on nauhoitettu jo etukäteen sen tähden, että minun piti olla tähän aikaan kirsikankukkien alla Japanissa. Finnair lentää toistaiseksi viimeisen kerran Japaniin ylihuomenna.
Kyselin tutuilta ja tuntemattomilta, mikä olisi uudelle ohjelmalle hyvä nimi. Veljeni ystävä ehdotti ilmeisesti läpällä että “aika klasaria”, josta muotoutui: aika klassista. Olen kehitellyt vakiovitsin (niitä on minulla monta), että jos alan joskus tehdä ohjelmaa metallimusiikista, ohjelman nimeksi tulee tietenkin: “Aika heviä”. Ajattelin myös, että joka kerta kun aloitan keskustelun haastateltavan kanssa, sanon vieraan ensimmäisen vastauksen jälkeen, että “aijaa, aika klassista”. Mutta se unohtui.
Toivon, että tulette taajuudelle ja ohjelmasta olisi iloa karanteeniinne ja muutenkin. Eilen olin itse laittamassa tyhjää uunipeltiä jääkaappiin, että sillä tavalla.
Kuvakollaasi ohjelmasta on valikoima kuvauksista, joissa soi Florence + the Machine. Oli mahtavaa ideoida kuvaukset yhdessä tuottajan ja kuvaajan kanssa, eikä minulla ole sitten teatterinuoruuden ollut noin paljoa meikkiä naamassa. Tuntui ammattimaiselta, kun minulle varattiin aika maskiin. Kuvista alimmainen valikoitui viralliseksi ohjelmakuvaksi. Revin omaa jousikvartettoani.
Aika rankkaa.