Olen katsonut liikaa YouTubea. Niin paljon, että silmiä särkee. Ihmiset, sitä ruutua ei kannata tuijottaa ulkoa tulevaa valoa vasten! Vinkki addiktilta addiktille.
YouTubesta voi vuokrata elokuvia. Sieltä löytyy esimerkiksi vastikään Kaikkien Aikojen Elokuvat -listalleni kivunnut Chantal Akermanin Jeanne Dielman (1975). Meditatiivisuudessaan elokuvaa voi erehtyä luulemaan sellaiseksi, jossa “ei tapahtu mitään”.
Mutta siinä tapahtuu ihan hirveästi.
Jeanne Dielman käy ostoksilla. Lihakaupassa, ompelutarvikeliikkeessä. Jeanne Dielman vie kengät suutarille.
Jeanne Dielman vastaanottaa miesasiakkaita makuuhuoneeseensa.
Termoskannusta kuppiin kaadettu kahvi maistuu pahalta. Jeanne Dielman tutkii, onko kyseessä paha kahvi vai siihen sekoitettu, mahdollisesti pilaantunut maito.
Jeanne Dielman keittää perunoita ja valmistaa joka ilta illallista itselleen ja pojalleen. Illallisen jälkeen käydään kävelyllä.
Romahdus on vääjäämätön.
Elokuvaa pidetään feministisenä. Mutta tekeekö elokuvasta automaattisesti feministisen se, että siinä kuvataan naisen elämää?, Chantal Akerman aiheellisesti kysyi.
Voguen kanavalta löytyy runsaasti kuluttamiani ihonhoitorutiinivideoita. 73 questions -videot ovat hassuja, erityisesti se, jossa on Nicole Kidman. Ja ne kaikki James Cordenin hupivideot.
En ole tajunnut YouTuben voimaa ennen koronakaranteenia. Musiikinkuuntelukanavana se on minusta aina ollut ankea. Olen vuonna 1989 syntynyt dinosaurus, ja kirjoitin tämänkin postauksen ensin kynällä paperille. Nyt silmänikin tajuavat YouTuben voiman.
Yhtäkkiä kiinnostaa ihan helvetisti, mitä ihmiset a) syövät päivän aikana, b) kantavat laukuissaan.