Kävi niin, että olin Black and White -levykaupassa. Katselemassa vain. Ajattelin käväistä, kun oli vähän luppoaikaa. Aivan rahattomana; fiilistelen vain.
Sitten näin levyn, jonka kohdalla aloin arpoa, syönkö loppukuusta muutakin kuin kaurapuuroa vai pystynkö elämään ilman kyseistä levyä.
Päädyin siihen, että en pysty elämään ilman Michael Kiwanukan viime vuonna ilmestynyttä Kiwanuka -levyä. Kaurapuuro on terveellistä ja hyvää!
Lähetin kuvan yllä veljelleni hehkuttaakseni viimeisintä maailman parasta hankintaa. Ihan oikeasti, vastaavaa ilon tunnetta ei anna mikään muu kuin upean LP-levyn ostaminen yllättäen – ja sen laittaminen ensimmäistä kertaa soittimeen. Veli vastasi: “On kiwa!”
Kuuntelin levyä viime keväänä karanteenissa paljon. Tämäkin musiikkivinkki on alun perin veljeni ystävältä, mitään en keksi itse. Oli koronaa vaille valmista, että Kiwanuka olisi tullut elokuussa Flow-festivaalille. Taas olisi Teikarin Annen pitänyt stressata ja aikatauluttaa kaksi päivää elokuussa sen mukaan, että ehtii eturiviin.
Vuonna 2016 New Yorkin -reissulla kuuntelin Love & Hate -levyä New Jerseyn idyllilähiössä paahtavassa auringonpaisteessa vaahteroiden alla. Sanoja olen lukenut erikseen, ja ne painavat.
Kiwanuka on niitä artisteja, joita olen kuunnellut vähän huomaamattani paljon. Ettei oikeastaan edes ajattele laittavansa levyä soimaan, mutta kun biiseihin törmää radiossa tai livekeikkataltioinnissa televisiossa, huomaa osaavansa kaikki sanat ulkoa.
Kiwanuka on ilmaisussaan samaan aikaan konstailematon ja luja. Rauhallinen ja rento, mutta horjumaton. Soulin pehmeyttä ja mahtavaa rock’n’rollin sykettä. Sitä voi ihastella esimerkiksi tästä Kiwanukan Tiny Desk -vedosta alla. Suosittelen kuitenkin kuuntelemaan Kiwanuka-levyn ensin sellaisenaan. Ainakin itselle sen jälkeen tämä intiimi, suorastaan yksityinen pikkukeikka antoi sammioittain jotain... mitä kai musiikin mysteeriksi kutsutaan.
PS. Onko Tiny Desk -videon seinällä kuvassa FKA Twigs?