Tiedän jo, mitä sanoisit: aloita siitä, missä olet. Kirjoita siitä, missä olet ja mitä tunnet.
Olen evakossa asunnossa Kalliossa, joka on väliaikaiskotini oman kotini kylpyhuoneremontin ajan ja kaksi kertaa oman asuntoni kokoinen. Hieno, trendikäs sisustus, erillinen makuutila, ruokailutila ja olohuone. Olohuone. Turkoosit verhot korkeissa ikkunoissa jotka antavat Helsinginkadulle (ihana ilmaisu tuo ikkunat antaa), leveät, vanhan kivitalon ikkunalaudat, joille voisin asettautua kahvin kanssa olemaan kuin OG bloggaaja, mikä kuulosti nyt vittuilulta ikkunalaudoilla istuvia bloggaajia kohtaan, mutta olen vuosia seurannut muutamaa ikkunalaudoilla – ehkä kerran? – istuneita bloggaajia.
Julia Cameronin kirjoitusoppaan bongasin fanittamani Anna Piiroisen Anna palaa, Anna! -blogista. (Hän ei muistaakseni ole istunut ikkunalaudalla.) (Mikä helvetti niissä ikkunalaudoissa nyt muka on?) Suosittelen sydämellisesti lukemaan varsinkin viimeisintä, Annan perheen historiikkia muutosta Hankoon 15 vuotta sitten. Rakastan Annan kirjoittamista, sitä rakkautta kirjoittamista kohtaan, vaikka hän avoimesti siellä omista kirjoitusestoistaan kertookin ja välillä on ollut pitkiäkin postaustaukoja. Minusta se on anarkistista.
Julia, olen lukenut lainaamaani kirjoittamisopastasi Tyhjän paperin nautinto (1998) nyt kuukauden verran ja eilen meni palautuspäivä umpeen. Anteeksi, sinä varauksen tähän kirjaan tehnyt, mutta ei yksi kuukausi riitä tähän kirjaan. Ehkä sinä varauksen tehnyt olet karanteenissa kotonasi etkä lähtisi muutenkaan mihinkään. Vaikka ehkä juuri tämä kirja olisi se asia, jonka tähden olisit valmis matkaamaan kirjastoon ja ottamaan riskin, mutta en suosittele sitä. Myöhästymismaksuihin menevillä ropoillani tuen kirjastolaitosta.
Julia, luin Wikipediasta, että olit pari vuotta naimisissa Martin Scorsesen kanssa 70-luvulla. Teillä on yhteinen tytär, Domenica. Avioliittosi Scorsesen kanssa teki minuun vaikutuksen, myönnettäköön, vaikken edes pitänyt The Irishmanista. Ehkä olinkin vaikuttunut siitä, että Scorsese on ollut noin älykkään ihmisen kanssa naimisissa. Onnea, Martin!
Olin kuvitellut sinut tummahiuksiseksi. Pitkät, kiiltävät, suorat, tummanruskeat hiukset, jotka hulmuavat tuulessa ratsastaessasi tummanruskealla hevosellasi New Mexicon maisemissa. Onkohan siellä aavikkoa? En osaa kuvailla maisemaa siellä. Tiedän vain, mitä näet aamuisin ikkunastasi, koska siitä olen lukenut. Siellä näkyy hevosia, jotka käyvät ikkunasi alla syömässä jotain, mitä hevoset syövät. Ja vuoria. Joskus sataa, joskus paistaa, ja kirjoitushuoneessasi on violetti-valkoraidalliset seinät.
Kun luen, mitä kirjoitat kirjoittamisesta, sydämeni alkaa lyödä hitaammin. Kaikki asettuu paikoilleen. Mutta oppisi täytyy harjoitella joka kirjoituskerta uudelleen. Ne eivät ole tatuointeja, vaikkei tatuointiensakaan viestejä muista vaikka ne olisivat näkyvillä koko ajan. Oppaasi on erityisesti opas kirjoittamisen aloittamiseen, ryhtymiseen. Aloin kirjoittaa tätä kirjoitusta lykättyäni asiaa koko päivän kunnes huomasin, että kello on 20:15 tiistai-iltana. Kirjoitan lisäksi esseetä, josta minulle maksetaan, ja haluaisin, että kirjoituksen tekisi vasen käteni ilman, että huomaisin sitä itse. Haluaisin piiloutua omilta ajatuksiltani. Siksi kai olen hävittänyt teiniaikaiset päiväkirjani, vaikka kadun sitä nyt.
Jos joku keikka jännittää, lakkaan harjoittelemasta. Työnnän asian syrjään, vaikka oikeastaan nimenomaan se kielten raapiminen jousella tai itsensä kuunteleminen nauhalta kaikkine änkytyksineen ja jännittyneine kommentteineen aikaansaa hetkeksi tuntemuksen itsestä kokonaisena. Tiedän, mistä lykkääminen johtuu: uuden oppiminen on joka kerta kolaus egolle. Egoa vituttaa tajuta, ettei ole tiennyt ja osannut jotain asiaa heti syntyjään. Mutta hei, ego – sinä et minua (loppujen lopuksi) määrää.
Julia. Laita soimaan jotain miellyttävää musiikkia, sytytä kynttilä ja varaa aikaa 15 minuuttia. Kirjoita siitä, missä olet, kaikki ajatukset, kaikki tuntemukset. Näin sanoisit. Tai sanoisit, että älä tee kirjoittamisesta itsellesi mitään numeroa: kirjoita liikkeessä, bussissa, kävelyllä, puistossa. Päätä kirjoittaa niin huonosti kuin vain suinkin kykenet. Kirjoittaminen ei odota sinulta muuta, kuin että kirjoitat.
Olin ostanut matkan Japaniin kirsikankukkia katsomaan, mutta nyt ei voi matkustaa mihinkään. Pitää asettautua siihen, missä on. Kiitos Julia.