On ilmiömäistä katsoa näyttelijää, jonka silmistä näkee koko tämän päänsisäisen universumin. Ripsien värähdys näyttää kaiken aikaisemman pelon, josta tämä päättää päästää irti.
Shira Haas näyttelee pääosaa Esther ”Esty” Shapiroa Netflix-minisarjassa Unorthodox (2020). Esty on 19-vuotias järjestetyssä avioliitossa miehelleen naitettu nuori nainen New Yorkin Williamsburgissa vanhoillisessa, ortodoksijuutalaisessa hasidien yhteisössä. Sarja on saanut inspiraationsa ja perustuu pääpiirteiltään Deborah Feldmanin muistelmateokseen Unorthodox: The Scandalous Rejection of My Hasidic Roots (2012). Sarjan ovat käsikirjoittaneet Anna Winger, Alexa Karolinski sekä Daniel Hendler. Sarjan on ohjannut Maria Schrader.
Unorthodox kertoo Estyn tarinan: ulkopuolisesta omassa yhteisössään, joka päättää sekä paeta yhteisöstään että antaa mahdollisuuden omalle sisäiselle äänelleen tulla kuulluksi. Esty matkustaa salassa pidettyjen järjestelyiden myötä Berliiniin, missä hakeutuu aiemmin yhteisöstä lähteneen äitinsä luokse. Yhteisössä Esty on isovanhempiensa kasvattama.
Unorthodoxissa on erityisen kiinnostavaa nykyaikainen kuvaus vanhoillisesta ortodoksijuutalaisuudesta. Kuinka vuosisatojen perinteet elävät jokapäiväisessä modernissa elämässä New Yorkin ”sulatusuunin” sisällä – sulatusuuni lainausmerkeissä siksi, että sulatus viittaa siihen, että yhteisöt olisivat sulautuneina toisiinsa, mutta Unorthodoxin välittämä kuva hasidijuutalaisista on sulkeutunut yhteisö, joka pyrkii pitämään itsensä erillään ympäröivästä modernista maailmasta. Eräs New Yorkissa asunut tuttavani kertoi kävelleensä kyseisillä hasidijuutalaisilla alueilla Williamsburgissa ja tunteneensa todella siirtyneensä viereiselle aikavyöhykkeelle.
Lisäksi pääasiassa jiddišinkielistä sarjaa katsoessa huomaa, miten täyteen ahdettu itse on englanninkielistä, valkoista ja keskiluokkaista viihdettä.
Estyn hahmossa kuvastuu se, kuinka rohkeus ja vahvuus voivat ilmetä hiljaisuudessa. Ei tarvita soihtuja tai banderolleja, joita heiluttaa. Todellisuudessa Deborah Feldman asianajajansa kehotuksesta julkaisi yhteisöstä paostaan muistelmateoksen, jotta pystyi kohdistamaan yhteisöönsä julkista painetta ja saamaan poikansa huoltajuuden.
Ortodoksijuutalaisuuden sisällä Estyn on vaikea elää itselleen uskollisena hyvää elämää. Silti sarja ei kaunistele eurooppalaista, liberaalia länsimaalaisuutta lintukodoksi ja kaiken ratkaisevaksi Edeniksi – vaikka se monilta osin sitä Estylle onkin. Rinnakkain asettelu ortodoksijuutalaisen yhteisön ja Berliinin nuorisoelämän välillä on rikastava, ja toisen toista oikeammaksi osoittelevat kärjistykset on jätetty tekemättä. Voisin hyvin kuvitella käveleväni ketä tahansa hahmoista kadulla vastaan, niin todellisia he ovat.
Amit Rahavin näyttelemä aviomies Yanky, oman äitinsä jumaloima poika, tahtoo riipivästi ymmärtää yhteisössä erilaista Estyä, mutta hädissään ei löydä siihen keinoja. Upean roolisuorituksen tekee myös Moishe Lefkovitchia esittävä Jeff Wilbusch, joka pisteliäässä tragikoomisuudessaan on yksi sarjan viihdyttävimmistä hahmoista. Humoristisuudella luodaan hahmoihin sydäntä särkevän lempeä ja inhimillisyyttä juhliva katse.
Draama on minisarjaan rakennettu taiten. Emotionaalisen intensiteetin lisäksi on käänteitä, vauhdikkuutta ja jännitystä. En oikein voi käsittää, miten monimutkaisen ihmissuhteiden ja historian kudoksen tämä minisarja kykenee näyttämään. Rivien ja kuvien väleissä voi oikeastaan ilmaista paljon varsinaisia sanoja enemmän.