Tein videon kappaleestani Saksa - Espanja. Biisi kertoo ihmissuhdepelistä. Jos haluat kuunnella kappaleen sellaisenaan ilman mitään hölötystä videon tekemisen taustoista, se kannattaa katsoa ensin.
Olisi voinut toivoa, että video olisi syntynyt ilon kautta yhtenä kesäiltana, kun teki mieli hieman soitella.
Tein ensimmäisen videon sen jälkeen, kun olin perustanut instagram-tilin Anne ja Koneelle. Ajattelin, että joo just tämmönen kotikutoinen video on hyvä. Oli hämärtynyt kesäilta ja soitin biisiä kirjahyllyn edessä. Yritin olla niin kuin olisin vain sattunut musisoimaan ja painamaan reciä, koska tuli sellainen fiilis.
Näytin videota ystävälle. Ystävä sanoi, että mitä jos esittäisit tän biisin etkä esimerkiksi tuijottaisi tuota keittiön pöytää?
Käytin yhden päivän ja seuraavat 50 video-ottoa opetellen katsomaan kameraan. Vaihdoin asua. Silitin uuden asun. Meikkasin, pesin meikit pois. Laitoin hiuksiin saparot, kampasin ne pois. Istuin sängyllä, istuin tuolilla, seisoin.
Lähetin yhden videoista isoveljelle. Hän oli lähdössä mökille, mutta sanoi voivansa vilkaista. Kysyin, että pitäiskö laittaa videoon joku teksti? Veli sanoi että joo, joku teksti vois olla hyvä. Kysyin ääniviestillä, että tarkoitatko että laulun sanat vai mitä tekstiä? Veli ei vastannut ja päättelin, että hän oli pakkaamassa autoa ja oma pääni todella syvällä perseessä.
Alatte ehkä hahmottaa, miten paljon aikaa ja vaivaa vaaditaan kotikutoisuuden eteen.
Yhtä paljon kuin effortlessly cooleilta näyttävillä ihmisillä kuluu kymmeniä tunteja kuukaudessa aikaa ja tuhansia euroja laatuneuleisiin, kampaajaan, personal trainerin kanssa treenaamiseen, meditoimiseen, joogaamiseen, vihermehun tekemiseen ja juomiseen ja asun valitsemiseen joka päivä.
Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin effortlessly cool.
Sitten olin kaksi viikkoa reissussa. Menomatkalla junassa ajattelin, että joo, laitan videoon erätuomaripaidan. Ja sitten puhalluspilli myös. Sopii teemaan. Katsoin Pilailupuodin sivuilta, että paidan ja pillin saisi 15 eurolla.
Tulin kotiin. Toisena päivänä kotona ajattelin, että testaanpa uutta sijaintia biisille. Menin lattialle istumaan. Soitin rennoimman ja parhaan oton biisistä koskaan. Olin meikittä villapaidassa, effortlessly cool & talented. Poistin videon, koska ajattelin, että videolla pitää olla joku set up.
Sain idean, että maalaan Saksan ja Espanjan liput paperille. Kiinnitän ne sinitarralla oveen, jolloin ne näkyisivät videon taustalla. Eilen illalla maalasin liput A4:ille ja tunsin olevani hyvin luova. Sitten ajattelin olevani sopivan väsynyt ja ””””rento””” tehdäkseni kivan, effortlessly cool musavideon. Mikään videoista ei natsannut.
Jatkoin kuvaamista tänään. Heitin maalatut liput helvettiin, vähän säälien kyllä. Puin paavinmekkoni. Soitin oven edessä.
Taiteilijat sanovat usein, että ensimmäinen idea on aina se paras. Ensimmäinen otto. Hmh.
Joskus se on viidessadasmiljoonas idea, joka on tarpeeksi hyvä.
Olen kappaleesta tosi ylpeä ja erityisesti siitä, että uskallan laittaa siitä videon tänne. Toivon, että tykkäätte laulusta ja videosta, mutta jos et, niin sekään ei haittaa. Jos on jollain ideoita musavideoon, joka olisi effortlessly cool eli viileä ilman paineita, niin ota helvetissä yhteyttä.
Saksa – Espanja
maailman kolkista
sä valitsit just tän kapakan
ja riisut katseella
kakskyt vuotta liian nuoria naisia
hei, saanko viimeisen tanssin?
ja kun se vitsailee
on senkin tarkoitus vakava
ja takana katseen
on kasa kuolleita koiria
sil on nainen joka asemalla
oottamassa, et Saksa–Espanja loppuu
et tahdo kuullakaan
sen tarinan sotkuista loppua
se ehkä hengästyy
et mitä vittuu, paljon peli päätty?
mul on mies joka ovella
oottamassa, et suvaitsen saapua
suvaitsen saapua